Ecuadoooooooor

No niin. Taa Quito on aika rento mesta.

Quiton kylanraittia hostelin ikkunasta nahtyna.

Quiton katukuvaa.

Ollaan hengailtu taalla backpackerkorttelissa, jossa kaikilla on retkeilyhousut ja kaikki on joko menossa tai tulossa viidakosta. Me myos. Samin frendi Seppo on taalla ecuadorilaisen tyttoystavansa Bolivian kanssa, jonka papilta saatiin pyorat alle ja liikkuminen on huomattavasti vaivattomampaa.

Quiton pohjoispuolen Andi-maisemaa.

Saatiin sightseeing Quitosta, joka on sekoitus siirtomaameininkia, inkkaritunnelmaa ja uudella puolella suht lansimaista. Pari paivaa huippas - taa kaupunki on 2800 metrissa, Andien laaksossa. Ekana kunnon paivana kaytiin jollain kraaterilla ja lounaaksi kalastettiin itse taimenet. Koululaiset huutelee hello misteria ja muutenkaan ei oikein mene lapi paikallisesta. Osuttiin paikalle yhteen mielenosoitukseen mut haivyttiin vahiin aaniin paikalta, jottei olisi tullut tiilesta paahan. Jenkit poraa oljya viidakossa ja gringot ei ole kaikkien mielesta oikein kuumaa kamaa. Mutta ei siis mitaan kuumotuksia. Skandinaaveista pidetaan selkeasti paljon taalla ja ollaan eri kastia kuin jenkit.

Virkistava annos sokeriruokomehua, johon puristetaan limettiappelsiinia. Pikkulasissa aikuisten versio, joka kaynnistaisi ruohonleikkurin.


Makoisa peruslounas: turvotettua valkomaissia ja suolattua, rapeaa jotainlihaa.

Ruoka, juoma ja majoitus irtoaa halvalla. Eurolla saa jo suun tayteen ja hostelit maksaa 4-6 euroa / yo. Tosin ruoan hinta on kaanteisesti verrannollinen vatsan toimivuuteen joten kaikista kuppasimpia katukeittioita kannattaa valtella niin kauan kuin budjetti pysyy pystyssa. Ennen taalla oli viela halvempaa ja seteleilla pystyi niistamaan nenaa. Selvittaakseen talousongelmat joku paikallinen talousnero keksi muutama vuosi sitten vaihtaa rahayksikosi taysin lennosta jenkkidollarin. Hyvinhan se meni - nyt paikallisilla ei ole varaa mihinkaan.

Kello on nyt jotain 22 ja palattiin pari tuntia sitten viidakosta. Jatettiin rinkat Quitoon ja lahdettiin pikkunyssykoiden kanssa muutaman tunnin paahan Bañosiin. Andit komeilivat ymparilla koko epaluotettavan bussimatkan. Siella taalla oli pikkukylia ja yksi niista on kuulemma tunnettu makoisista paistetuista marsuista. Ei jaaty lounaalle. Perilta hommattiin yhden yon viidakkopaketti. Ekana paivana laskettiin 3+-vaikeusasteista koskea parikyt kilsaa reilut kaksi tuntia. Aina valilla oppaamme Patricio laimaytti melalla vetta ja selitti jotain keltaisesta anakondasta. (Huomattakoon etta aiemmin kuulimme ohimennen Patricion selittavansa kaverilleen kuinka darrassa oli.)


Los Ruff Ryders.

Joki ajautui pikku hiljaa alemmas ja alemmas. Ymparoivat vuoret muuttuivat yha korkeimmiksi ja etaisemmiksi. Vasemmalla puolella nousi pystysuora seinama, josta kasvoi vaakasuoraan puita ja orkideoita. Vahan valia paan yli lenteli kuningaskalastajia ja jotain otokoita. Oikealla puolella lipui ohi kivipenkkaa. Ymparoivan vihrean savy muuttui tummemmaksi ja vuoristoilma raskaammaksi. Olimme saavuttaneet alasuiston kun oikealla puolella istui hievahtamatta kaksi mustaa korppikotkaa kivikasan paalla, odottaen. "Tasta alkaa viidakko", totesi Patricio. "Tervetuloa Amazonille chicos."