Kivaa on. Stop. Tarja ja Marcelo bongattu. Stop.

Party. Melkein omakuva.

No niin. Pieni paivitys lienee tosiaan paikallaan. Olen perin jarkyttynyt huomattuani, etta olen tosiaan viettanyt tassa kaupungissa jo KUUKAUDEN. Ja saman verran paivia on naemma viime postauksesta.

Mutta. Paasin tosiaan jattamaan hostelielaman jo hyvin pian tuloni jalkeen. Saimme tosiaan kampan, johon viittasin viime kerralla. Kolme huonetta, olohuone, keittio ja kylppari keskella liikeskustaa eli microcentroa kustantaa 600 dollaria kolmelta asukilta eli noin 180 euroa per naama. Vuokraan kuuluu puhelin (joka alkoi toimia kolmannella viikolla), televisio (70 kanavaa - mm. Fashion TV ja animekanava - erittain kehnolla kuvalla) seka internet (joka ei toimi).

Mun huone tunnelmallisessa iltavalaistuksessa.

Philipp und Kai.

Meidan esitupareihin (ei viela viralliset) kutsuttiin 20 ja tuli perus 50.

Naa on meian maita, eli viereinen San Martinin puisto.

Alue on iltaisin melko hiljaista, silla suurin osa taloista on toimistorakennuksia. Jonkinlaista eloa kuitenkin loytyy silla kotikorttelit ovat taynna baareja, hotelleja ja rafloja - alakerrasta loytyy niin irkkupubi, pari japanilaista, rommibaari, merirosvoteemabaari ja tissibaari. Varsinainen palvelupaletti siis.
Taalla ei muutenkaan ole pulaa ravintoiloista, ja mika parasta: niihin ei tarvitse edes kavella, silla kaikilla on kotona pinkat ravintolojen ruokalistoja. Kotiinkuljetus ei maksa mitaan ja ravintolassa syominen tai tai varsinkin kotiin tilaaminen (jolloin saastaa juomat ja tipit) on helposti halvempaa kuin kaupassa kaynti, jos pitaa ostaa vahankin enemman tarvikkeita. Loistava kiinalainen tuo esimerkiksi kotiin jattiannoksia parilla-kolmella eurolla . Turha siis yrittaakaan lahtea supermarketiin ostamaan tomaattikastiketta ja spagettia. Kotiin saa myos tilattua kaljaa, jaateloa, sushia ja empanadoja (taytettyja suolaisia pasteijoita) - tarviiko kotoa edes poistua? En myoskaan tieda kuinka tulen parjaamaan ilman siivojaa palatessani - 1,5 euroa / tunti on perustaksa.
Sanomattakin on siis selvaa, etta taalla laiskistuu. Sen enempaa kuin kotitoiden, ei koulunkaan eteen tarvitse tehda juuri mitaan - ei siina etta useimpia paikallisia meidan isi-maksaa-yliopistossa jarin kiinnostaisikaan. Sen sijaan kiinnostavaa nahtavasti on: tunnilla juoruilu ja viikonlopun suunnittelu, luokasta ulosjuokseminen soivan kannykan kera ja takavasemmalta poistuminen nimenhuudon jalkeen. Yleista laiskuutta ja saamattomuutta ihan koko koulun tasolla kuvastaa myos esimerkiksi viimeviikkoinen palohalytys. Asiasta kuulutettiin keskusradiosta tyynesti ja kaikkia pyydettiin kavelemaan kadulle. 20 minuutin paasta suurin osa oppilaista ja henkilokunnasta oli ulkona kadulla, mutta satunnaisia viilipyttyja nakyi viela sisalla kahviautomaatilla. Kukaan ei tietenkaan myoskaan laskenut ihmisia eika antanut lisaohjeita.
Kurssien ryhmatyot "tehdaan sitten sahkopostitse" eli siis ei todellakaan tehda. En vaita, etteiko itseanikin kiinnostaisi enemman iltamenojen suunnittelu kuin casen teko, mutta jos nyt edes rimaa yrittaisi hipoa. Paikallisten kanssa tyoskennellessa pelkaan, etta se ei ole itsestaanselvyys. Onneksi koulu on vain pakollinen kahden paivan paha ja sivujuoni, joka keskeyttaa ikavasti viiden paivan viikonlopun viettoni.


Sunnuntaicapoeiraa Plaza Italian puistossa.

Iltapaivaostoksilla Palermo SoHossa.

Mitas muuta. Kaupunki tuntuu koko ajan loistavammalta. Joka paivalle loytyisi aktiviteetteja ja vielakaan ei ole nahnyt kaikkia edes "pakollisia" paikkoja. Kaikessa jattimaisyydessaan meininki pysyy kuitenkin yllattavan hyvin kasassa ja kaikkialle on helppo suunnistaa. Myos ihmiset pysyvat hyvin kasassa - aina mihin tahansa bileisiin mennessa yllattyy kun sielta loytyykin paljon tuttuja. Jengi kenen kanssa tulee hengailtua on sekoitus vaihtareita, paikallisia koulukavereita, ulkomaisia taalla tyossakayvia ja naiden edellisten ryhmien kavereita. Vaikka ulkolaisiin tutustuu helposti, myos paikallisiin ja muihin lattareihin on tutustunut tosi hyvin ja paasaantoisesti jengin kanssa puhuu espanjaa, mika on tietysti loistavaa. Tarvitsen varmaan syksylla jotain espanjan tukiopetusta, jotta opin jalleen puhumaan oikeaoppisesti, nailla on ihan omat kielioppisaannotkin taalla, sanoista ja aantamisesti puhumattakaan. Yritan silti kaikkeni, jotta menisin parin kuukauden paasta lapi paikallisesta. Pari viikkoa sitten olin Mar Del Platassa kansainvalisilla elokuvafestareilla ja juteltuani hetken taksikuski akkasi ilmoittamani hostelin sijaitsevankin oikein napparasti "siina teikalaisten vieressa". Aha, ajattelin, ja yritin bongata Saksan lippuja lahitaloista kunnes huomasinkin Espanjan kauppakamarin. Sinansa pitaisi olla otettu etta luultiin aidinkieliseksi, mutta kun yritin nimenomaan puhua mahdollisimman argentiinalaisittain.


Mar Del Plata.

Nyt on tiistai-iltapaiva ja istun internetkahvilassa kodin lahella. Pitaisi tehda huomista esitelmaa ja aloitankin varmaan ihan kohta. Viikonloppu oli loistavan rattoisa: lahdimme kahdeksan hengen porukalla paikallisen kaverin Facundon kesatalolle Valeria Del Mariin, joka sijaitsee viitisen tuntia etelaan. Rantakeli oli taydellinen ja elo mukavaa. Lauantaina rankan aamusurffauksen ja monen tunnin loikoilun jalkeen pistettiin grilli tulelle ja ryhdyttiin perinteisten lihakestien viettoon. Sellaista potkaa on tullut maisteltua taalla pain, etta alkaa kuola valua kun kavelee aamuisin lihakaupan ohitse. Erityisen suositeltavaa ulkosalla isolla porukalla runsaan punaviinin kera.

Muuten kuin Mar Del Platassa ja nyt Valeriassa olen pysynyt hyvinkin aloillani. Pari ekaa viikkoa oli niin kassalla koko kaupungin kera, etta yritti vaan selviytya arjesta. Nyt kun kaupunki tuntuu jo kodilta, on antoisaa vaan hengailla ja elaa viileaa city-elamaa taalla sykkeessa Bolivian peltojen jalkeen. Ulkona tulee kaytya harva se ilta - valilla ihan olan takaa baareissa ja klubeissa, mutta myos leffassa tai istumassa puistossa. Okei, aika paljonkin baareissa ja klubeissa, mutta ei tosiaankaan aina nelivedossa. Taallapain alkoholin kaytto on jokseenkin hillittya, vaikka kukaan ei nyt lasiin syljekaan. Ei kukaan jaksaisi roikkua aamukuuteen-kahdeksaan kolmena iltana viikossa jos olisi aina ihan lunastuskondiksessa. Taalla menee myohaan. Aina, vaikka olisi kyse aivan suvustyneesta illanvietosta. Tanaankin olen menossa illalliselle parin meksikolaisen luo ja pyysivat sinne joskus klo 23 jalkeen, joka on taysin normaalia.


DJ Diplo live @ Sónar Buenos Aires!! (Tuttu konemusan ja audiovisuaalisten taiteiden festari kaikille Barcelonan kavijoille. Ja tuttu dj kaikille Rose Gardenin kavijoille - paras keikka koko viime syksyna!) Loistavat setit vetivat myos Dj Yoda ja Laurent Garnier.

Oho, kyseisesta illasta ei nakojaan selvaa kuvaa saatu.

Ai niin ai niin! Keskiviikkona oli Rasmuksen keikka, jonne oli ihan pakko menna. Oli muuten aika hammentava kokemus: koko kaupungin kaikki teinigootit olivat mestoilla yonmustissa vermeissaan ja kajaleissaan, ja joka ikinen heista osasi kaikki sanat ulkoa. Kaikki kundit olivat stailanneet itsensa Rasmuksen Laurin nakosiksi ja olivat niin pelottavia etta. Keikan jalkeen jengi sai itkukohtauksia tai jotain yleisia sekoamiskohtauksia. Roikuttiin backarin ovella suomalaisen Matiaksen ja norjalaisen Anitan kanssa ja kuinka ollakaan - Tarja Turunen tuli hengailemaan rahvaan pariin ja keraamaan jotain saalinimmareita. Jutusteltiin jokin tovi Tarjan kanssa mukavia, mutta viela parempaa: itse mysteerinen Marcelo myhaili vieressa. Tuli sitten sekin bongattua. Kaikki on sinun syytasi Marcelo!
Okei, voisin lopetella nyt kun olen roikkunut tassa koneella jo monta tuntia. Tastedes paivitysrytmia voisi kylla vahan tiivistaa - kuukauden tapahtumia on vaikea summata muutamaan kappaleeseen. Palaillaan.