Vihdoin perilla

Paastakaa mut sisaan jo hullut.
Viikko on vierahtanyt kun lahdin Boliviasta ja paljon on ehtinyt tapahtua. Oon niin innoissani uudesta kotikaupungistani, etta yllapito on prakannut. Mutta. Paasin siis pois aavikolta ja seuraavana iltana matkasin yojunalla etelan rajakaupunkiin. Rajamuodollisuudet olivat juuri niin sujuvat kuin olin ajatellutkin - mun opiskeluviisumipapereita ja passileimoja syynattiin yli tunnin verran kunnes vihdoin toivotettiin mukavaa oleskelua Argentiinassa. Eli vihdoin taalla! Ja ihan kuin olisi Eurooppaan tullut: vessapaperia ei tarvitse kantaa mukana, suihkusta tulee lamminta vetta ja busseissa ei ole muita elaimia kuin ehka sylikoiria.

¡Carnaval!
Hyokattiin heti rajan toisella puolella bussiin ja hurautettiin pikkukylaan nimeltaan Humahuaca. Hirvea kiire - Karnevaaliviikonloppu! Tassa vaiheessa liikuin muuten siis yha mun jeeppikavereiden aussi-Kristyn ja israeli-Ilanin kanssa. Majoitusongelma oli melkoinen kun 6 000 ihmisen kylaan oli ankenyt ehka tuplaten porukkaa. Argentiinassa Karnevaalia ei oikein vieteta muuta kuin ihan pohjoisessa, ja tama kyla olisi kuulemma Just Se Mesta. Loydettiin lopulta muutama punkka, heitettiin reput nurkkaan ja syoksyttiin rimpsalle. Kello loi alkuiltapaivaa ja meininki oli jo melko hullua. Kaikki heitteli toisten naamaan talkkia ja suihkutti purkkivaahtoa. Muu toiminta koostui kovasta musiikista, kaduilla tanssimisesta ja yleisesta remuamisesta. Siispa: kaupasta vaahtoa, talkkia seka halpaa punaviinia ja mukaan riehumaan.


Jossain vaiheessa lahti iso kulkue liikkeelle ja kaikki lauloi jotain paikallista teemalaulua, jonka sanat mekin saatiin paperilla. Illan tullen remuamiselle ei nakynyt minkaanlaista loppua vaan homma levisi taysin kasista. Koko kyla riehui ympariinsa, osalla ihan oikeat naamiot paalla ja hienot tanssiaskeleet, osa muuten vaan naamareissa ja ristiaskeleessa tai pikkutunneilla jopa nelivedossa. Seurattiin jotain kulkuetta jalkibileisiin johonkin urheiluhalliin, missa oli bandeja soittamassa ja jonkinlaista rivitanssia. Parhaat after partyt loytyivat tosin isosta teltasta kylan laidalta, jonne ei kuitenkaan otettu enaa lisaa ihmisia sisaan. Paitsi: kolme "suomalaista toimittajaa, jotka tyoskentelevat Argentiinan turismilautakunnan kanssa". Eika edes jouduttu maksamaan lippua!


Seuraavana paivana meininki jatkui samanlaisena aamusta asti aina myohaan yohon, jolloin jatin hyvastit muille ja aloin valua kohti etelaa aamuyobussilla. Pohjoisen paakaupunki Saltasta lahdin jo samana paivana kohti Rosariota (olisi enaa 4h Buenosista, edistysta), jossa ajattelin loikoilla rannalla paivan ennen kun pitaisi jo rientaa kohti kotia edes pari paivaa ennen koulua. No, bussi hajosi KOLME KERTAA ja vietin rantapaivani eri pikkukylien huoltoasemilla yhta tuohtuneiden kanssamatkustajien kanssa. Hommasta ei tullut yhtaan mitaan joten ajattelin jatkaa suoraan Buenos Airesiin, jonne bussi olisi lopulta matkalla. 20 tunnin bussikeikka venahti 32 TUNTISEKSI ja paasin perille keskiyolla vasyneena, nalkaisena, suihkua kaipaavana ja vihaisena. Myos rinkkani oli kauttaaltaan marka koska jostain oli vuotanut jotain koko ruumaan. WAAAAAAA!!!!!!!!!

Kaukana kotoa.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Vajaa viikko on vierahtanyt Hullu-Hostelissa, joka on ehka kivoin koko matkalla, hauskaa jengia, hyvalla paikalla ja viela halpakin (5 euroa yo, sis. aamupalan). Meilla on aika suurperhemeininki - 12 tyyppia nukkuu samassa sekahuoneessa, lisaksi meilla on ruokahuone, tv-huone ja olohuone-baari-respa-yhdistelma. Suurin osa on reissannut jotain 2-6kk ja monelle Buenos Aires on hengahdyspaikka tai viimeinen paikka rankan reissaamisen paalle Boliviassa, Brasiliassa tai Patagoniassa. Aamuisin jengi hengailee ympariinsa pyjamat paalla tv-huoneessa syomassa muroja ja katsomassa Simpsoneita kaapelilta tai sit pelataan korttia kattoterassilla. Jengi luuhailee ympari kaupunkia paivan ja sit illalla roikutaan olohuone-baari-respassa ja siemaillaan bissea pelaten lisaa korttia. Sit ehka paivaunet ja illalla ulos syomaan. Illalla tarkoittaen lahemmas puoltayota.

Uusioperhe.
Torstaina kaytiin pihviravintolassa ja sinne lappas lapsiperheita syomaan klo 23.30, arki-iltana. Josses. Ja ruoka on halpaa, jos saaneen mainita. Pihviateria salaateilla, perunoilla, vedella ja neljalla viinipullolla maksoi yhteensa 200 pesoa eli joku 55 euroa - yhdeksalta ihmiselta yhteensa! Ja meidan alakerran bulimiabuffetti maksaa kolme euroa - sushia, salaattia, kevatkaaryleita, pastaa, pihvia, jalkkareita niin paljon kun kehtaa syoda. Ei nyt mikaan gourmet-elamys mutta varsin maittava brunssi ahkeran klubbailun jalkeen. Ai niin, klubbailu. Torstaina pihvien jalkeen lahettiin tarkastamaan kaupungin yoelama. Mentiin Niceto-klubille (a.k.a. Club 69) ja meno oli sangen hullua. Ovella oli avaruusasuisia tyttoja ja "tyttoja", jotka ampuivat porukkaa leikkipyssyilla ja kavelivat robottikavelya. Trans-droideja! Lavalla oli iso hopeinen raketti, josta kiipesi ulos samaa jengia tanssimaan hurraavalle yleisolle. Taustalla pyori hieno videoinstallaatio ja elektro pauhasi kuin viimeista paivaa. Hiphop-huone oli kiinni, mutta ehka sinne ehtii. Suomalaiset toimittajat olivat taas liikkeella ja samettikoysi ylakerran vippiparvekkeelle aukesi aivan liian helposti, hehe. Piti lahtea aikaisin, koska kello soisi kahdeksalta koulua varten. Lahdin sitten puoli viiden maissa - ja jengia oli vasta tulossa sisaan! Aikakasitys on yleisesti aika outo taalla. Toissailtana tulin hostelille puoli kuuden maissa yolla ja alakerran tangobaari oli taynna vanhuksia. Joku nainen lauloi viela bandin kanssa ja kaikki mammat ja papat lipitti kahvia tai viinia ja jammaili musiikin tahdissa ja turisi keskenaan. Loistavaa!

Hostelin edustalta.

Kattoterassilta, taustalla maamerkki Obelisco.

Iltapaiva puistossa.

Evitan haudalta.
Kaupunkina taa paikka on tunnelmaltaan cooli sekoitus Pariisia, Barcelonaa ja New Yorkia ja koko ajan tapahtuu jotain - konsertteja, taidenayttelyita, klubeja, festivaaleja, messuja.
Mut no niin. Perjantaina oli siis orientaatiopaiva koululla ja valitsimme kurssit, jossa paanvaivana ei ollut varsinainen kurssien valinta vaan passelit luentoajat. Myos itse olin sangen ovela - sain kaikki nelja kurssiani mahdutettua keskiviikkoon ja torstaihin. Vaihtareita on kai nelisenkymmenta - osa ei ollut viela tullut perjantaina. Saksalaiset ovat enemmisto, lisaksi porukkaa on Hollannista, Meksikosta (Kata - sun koulun fresa-tyttoja), Italiasta, Ranskasta jne. Vaikuttaa hyvalta porukalta ja mika parasta - melkein kaikki puhuu espanjaa keskenaan koska etela-eurooppalaiset ja myos saksalaiset osaavat sita paremmin kuin englantia. Lauantaina oli bileet. Muutama paikallinen jatka meidan koulusta jarkkailee tassa alussa jotain tapahtumia ja kokoonnuuttiin siis yhdessa baarissa. Jatkoimme pienelle klubille, jossa oli kaikkien nimet listassa. Tosi jees ilta kaikin puolin, tutustui porukkaan (seka kaupunkin yohon).
Paatettiin etsia kamppaa kahden saksalaiskundin ja yhden chilelaismimmin kanssa. Tanaan pari nayttoa, saa nahda. Chile saattaa feidata koska silla oli myos joku muu viritelma, mika tarkoittaa sita etta asun. Kahden. Saksalaisen. Kanssa. Ne on samasta koulusta, mut oon tavannut vasta Philippin, koska Kai on vasta tuloillaan.
No niin, siirryn tasta lounaalle ja sitten lahden kaymaan bussiterminaalissa vaatimassa rahoja takaisin viimeviikkoisesta fiaskosta. Kavin jo kerran mutta kaskivat soittamaan johonin numeroon. Soitin. Antoivat toisen numeron. Soitin. Kaskivat menna terminaaliin uudestaan... Buenos Aires kuittaa.

Bonukset:

Valiaikainen kotikatu 9 de julio on maailman levein - 16 kaistaa.

Kirkko Saltassa.

Pahaa-aavistamaton karnevaalikyla jolloin mellakointi ei ollut viela ehtinyt sivukaduille.

Lihaostoksilla Saltassa.

Kaikki klovnit eivat jaksaneet aamuun asti.