Kivaa on. Stop. Tarja ja Marcelo bongattu. Stop.

Party. Melkein omakuva.

No niin. Pieni paivitys lienee tosiaan paikallaan. Olen perin jarkyttynyt huomattuani, etta olen tosiaan viettanyt tassa kaupungissa jo KUUKAUDEN. Ja saman verran paivia on naemma viime postauksesta.

Mutta. Paasin tosiaan jattamaan hostelielaman jo hyvin pian tuloni jalkeen. Saimme tosiaan kampan, johon viittasin viime kerralla. Kolme huonetta, olohuone, keittio ja kylppari keskella liikeskustaa eli microcentroa kustantaa 600 dollaria kolmelta asukilta eli noin 180 euroa per naama. Vuokraan kuuluu puhelin (joka alkoi toimia kolmannella viikolla), televisio (70 kanavaa - mm. Fashion TV ja animekanava - erittain kehnolla kuvalla) seka internet (joka ei toimi).

Mun huone tunnelmallisessa iltavalaistuksessa.

Philipp und Kai.

Meidan esitupareihin (ei viela viralliset) kutsuttiin 20 ja tuli perus 50.

Naa on meian maita, eli viereinen San Martinin puisto.

Alue on iltaisin melko hiljaista, silla suurin osa taloista on toimistorakennuksia. Jonkinlaista eloa kuitenkin loytyy silla kotikorttelit ovat taynna baareja, hotelleja ja rafloja - alakerrasta loytyy niin irkkupubi, pari japanilaista, rommibaari, merirosvoteemabaari ja tissibaari. Varsinainen palvelupaletti siis.
Taalla ei muutenkaan ole pulaa ravintoiloista, ja mika parasta: niihin ei tarvitse edes kavella, silla kaikilla on kotona pinkat ravintolojen ruokalistoja. Kotiinkuljetus ei maksa mitaan ja ravintolassa syominen tai tai varsinkin kotiin tilaaminen (jolloin saastaa juomat ja tipit) on helposti halvempaa kuin kaupassa kaynti, jos pitaa ostaa vahankin enemman tarvikkeita. Loistava kiinalainen tuo esimerkiksi kotiin jattiannoksia parilla-kolmella eurolla . Turha siis yrittaakaan lahtea supermarketiin ostamaan tomaattikastiketta ja spagettia. Kotiin saa myos tilattua kaljaa, jaateloa, sushia ja empanadoja (taytettyja suolaisia pasteijoita) - tarviiko kotoa edes poistua? En myoskaan tieda kuinka tulen parjaamaan ilman siivojaa palatessani - 1,5 euroa / tunti on perustaksa.
Sanomattakin on siis selvaa, etta taalla laiskistuu. Sen enempaa kuin kotitoiden, ei koulunkaan eteen tarvitse tehda juuri mitaan - ei siina etta useimpia paikallisia meidan isi-maksaa-yliopistossa jarin kiinnostaisikaan. Sen sijaan kiinnostavaa nahtavasti on: tunnilla juoruilu ja viikonlopun suunnittelu, luokasta ulosjuokseminen soivan kannykan kera ja takavasemmalta poistuminen nimenhuudon jalkeen. Yleista laiskuutta ja saamattomuutta ihan koko koulun tasolla kuvastaa myos esimerkiksi viimeviikkoinen palohalytys. Asiasta kuulutettiin keskusradiosta tyynesti ja kaikkia pyydettiin kavelemaan kadulle. 20 minuutin paasta suurin osa oppilaista ja henkilokunnasta oli ulkona kadulla, mutta satunnaisia viilipyttyja nakyi viela sisalla kahviautomaatilla. Kukaan ei tietenkaan myoskaan laskenut ihmisia eika antanut lisaohjeita.
Kurssien ryhmatyot "tehdaan sitten sahkopostitse" eli siis ei todellakaan tehda. En vaita, etteiko itseanikin kiinnostaisi enemman iltamenojen suunnittelu kuin casen teko, mutta jos nyt edes rimaa yrittaisi hipoa. Paikallisten kanssa tyoskennellessa pelkaan, etta se ei ole itsestaanselvyys. Onneksi koulu on vain pakollinen kahden paivan paha ja sivujuoni, joka keskeyttaa ikavasti viiden paivan viikonlopun viettoni.


Sunnuntaicapoeiraa Plaza Italian puistossa.

Iltapaivaostoksilla Palermo SoHossa.

Mitas muuta. Kaupunki tuntuu koko ajan loistavammalta. Joka paivalle loytyisi aktiviteetteja ja vielakaan ei ole nahnyt kaikkia edes "pakollisia" paikkoja. Kaikessa jattimaisyydessaan meininki pysyy kuitenkin yllattavan hyvin kasassa ja kaikkialle on helppo suunnistaa. Myos ihmiset pysyvat hyvin kasassa - aina mihin tahansa bileisiin mennessa yllattyy kun sielta loytyykin paljon tuttuja. Jengi kenen kanssa tulee hengailtua on sekoitus vaihtareita, paikallisia koulukavereita, ulkomaisia taalla tyossakayvia ja naiden edellisten ryhmien kavereita. Vaikka ulkolaisiin tutustuu helposti, myos paikallisiin ja muihin lattareihin on tutustunut tosi hyvin ja paasaantoisesti jengin kanssa puhuu espanjaa, mika on tietysti loistavaa. Tarvitsen varmaan syksylla jotain espanjan tukiopetusta, jotta opin jalleen puhumaan oikeaoppisesti, nailla on ihan omat kielioppisaannotkin taalla, sanoista ja aantamisesti puhumattakaan. Yritan silti kaikkeni, jotta menisin parin kuukauden paasta lapi paikallisesta. Pari viikkoa sitten olin Mar Del Platassa kansainvalisilla elokuvafestareilla ja juteltuani hetken taksikuski akkasi ilmoittamani hostelin sijaitsevankin oikein napparasti "siina teikalaisten vieressa". Aha, ajattelin, ja yritin bongata Saksan lippuja lahitaloista kunnes huomasinkin Espanjan kauppakamarin. Sinansa pitaisi olla otettu etta luultiin aidinkieliseksi, mutta kun yritin nimenomaan puhua mahdollisimman argentiinalaisittain.


Mar Del Plata.

Nyt on tiistai-iltapaiva ja istun internetkahvilassa kodin lahella. Pitaisi tehda huomista esitelmaa ja aloitankin varmaan ihan kohta. Viikonloppu oli loistavan rattoisa: lahdimme kahdeksan hengen porukalla paikallisen kaverin Facundon kesatalolle Valeria Del Mariin, joka sijaitsee viitisen tuntia etelaan. Rantakeli oli taydellinen ja elo mukavaa. Lauantaina rankan aamusurffauksen ja monen tunnin loikoilun jalkeen pistettiin grilli tulelle ja ryhdyttiin perinteisten lihakestien viettoon. Sellaista potkaa on tullut maisteltua taalla pain, etta alkaa kuola valua kun kavelee aamuisin lihakaupan ohitse. Erityisen suositeltavaa ulkosalla isolla porukalla runsaan punaviinin kera.

Muuten kuin Mar Del Platassa ja nyt Valeriassa olen pysynyt hyvinkin aloillani. Pari ekaa viikkoa oli niin kassalla koko kaupungin kera, etta yritti vaan selviytya arjesta. Nyt kun kaupunki tuntuu jo kodilta, on antoisaa vaan hengailla ja elaa viileaa city-elamaa taalla sykkeessa Bolivian peltojen jalkeen. Ulkona tulee kaytya harva se ilta - valilla ihan olan takaa baareissa ja klubeissa, mutta myos leffassa tai istumassa puistossa. Okei, aika paljonkin baareissa ja klubeissa, mutta ei tosiaankaan aina nelivedossa. Taallapain alkoholin kaytto on jokseenkin hillittya, vaikka kukaan ei nyt lasiin syljekaan. Ei kukaan jaksaisi roikkua aamukuuteen-kahdeksaan kolmena iltana viikossa jos olisi aina ihan lunastuskondiksessa. Taalla menee myohaan. Aina, vaikka olisi kyse aivan suvustyneesta illanvietosta. Tanaankin olen menossa illalliselle parin meksikolaisen luo ja pyysivat sinne joskus klo 23 jalkeen, joka on taysin normaalia.


DJ Diplo live @ Sónar Buenos Aires!! (Tuttu konemusan ja audiovisuaalisten taiteiden festari kaikille Barcelonan kavijoille. Ja tuttu dj kaikille Rose Gardenin kavijoille - paras keikka koko viime syksyna!) Loistavat setit vetivat myos Dj Yoda ja Laurent Garnier.

Oho, kyseisesta illasta ei nakojaan selvaa kuvaa saatu.

Ai niin ai niin! Keskiviikkona oli Rasmuksen keikka, jonne oli ihan pakko menna. Oli muuten aika hammentava kokemus: koko kaupungin kaikki teinigootit olivat mestoilla yonmustissa vermeissaan ja kajaleissaan, ja joka ikinen heista osasi kaikki sanat ulkoa. Kaikki kundit olivat stailanneet itsensa Rasmuksen Laurin nakosiksi ja olivat niin pelottavia etta. Keikan jalkeen jengi sai itkukohtauksia tai jotain yleisia sekoamiskohtauksia. Roikuttiin backarin ovella suomalaisen Matiaksen ja norjalaisen Anitan kanssa ja kuinka ollakaan - Tarja Turunen tuli hengailemaan rahvaan pariin ja keraamaan jotain saalinimmareita. Jutusteltiin jokin tovi Tarjan kanssa mukavia, mutta viela parempaa: itse mysteerinen Marcelo myhaili vieressa. Tuli sitten sekin bongattua. Kaikki on sinun syytasi Marcelo!
Okei, voisin lopetella nyt kun olen roikkunut tassa koneella jo monta tuntia. Tastedes paivitysrytmia voisi kylla vahan tiivistaa - kuukauden tapahtumia on vaikea summata muutamaan kappaleeseen. Palaillaan.

Vihdoin perilla

Paastakaa mut sisaan jo hullut.
Viikko on vierahtanyt kun lahdin Boliviasta ja paljon on ehtinyt tapahtua. Oon niin innoissani uudesta kotikaupungistani, etta yllapito on prakannut. Mutta. Paasin siis pois aavikolta ja seuraavana iltana matkasin yojunalla etelan rajakaupunkiin. Rajamuodollisuudet olivat juuri niin sujuvat kuin olin ajatellutkin - mun opiskeluviisumipapereita ja passileimoja syynattiin yli tunnin verran kunnes vihdoin toivotettiin mukavaa oleskelua Argentiinassa. Eli vihdoin taalla! Ja ihan kuin olisi Eurooppaan tullut: vessapaperia ei tarvitse kantaa mukana, suihkusta tulee lamminta vetta ja busseissa ei ole muita elaimia kuin ehka sylikoiria.

¡Carnaval!
Hyokattiin heti rajan toisella puolella bussiin ja hurautettiin pikkukylaan nimeltaan Humahuaca. Hirvea kiire - Karnevaaliviikonloppu! Tassa vaiheessa liikuin muuten siis yha mun jeeppikavereiden aussi-Kristyn ja israeli-Ilanin kanssa. Majoitusongelma oli melkoinen kun 6 000 ihmisen kylaan oli ankenyt ehka tuplaten porukkaa. Argentiinassa Karnevaalia ei oikein vieteta muuta kuin ihan pohjoisessa, ja tama kyla olisi kuulemma Just Se Mesta. Loydettiin lopulta muutama punkka, heitettiin reput nurkkaan ja syoksyttiin rimpsalle. Kello loi alkuiltapaivaa ja meininki oli jo melko hullua. Kaikki heitteli toisten naamaan talkkia ja suihkutti purkkivaahtoa. Muu toiminta koostui kovasta musiikista, kaduilla tanssimisesta ja yleisesta remuamisesta. Siispa: kaupasta vaahtoa, talkkia seka halpaa punaviinia ja mukaan riehumaan.


Jossain vaiheessa lahti iso kulkue liikkeelle ja kaikki lauloi jotain paikallista teemalaulua, jonka sanat mekin saatiin paperilla. Illan tullen remuamiselle ei nakynyt minkaanlaista loppua vaan homma levisi taysin kasista. Koko kyla riehui ympariinsa, osalla ihan oikeat naamiot paalla ja hienot tanssiaskeleet, osa muuten vaan naamareissa ja ristiaskeleessa tai pikkutunneilla jopa nelivedossa. Seurattiin jotain kulkuetta jalkibileisiin johonkin urheiluhalliin, missa oli bandeja soittamassa ja jonkinlaista rivitanssia. Parhaat after partyt loytyivat tosin isosta teltasta kylan laidalta, jonne ei kuitenkaan otettu enaa lisaa ihmisia sisaan. Paitsi: kolme "suomalaista toimittajaa, jotka tyoskentelevat Argentiinan turismilautakunnan kanssa". Eika edes jouduttu maksamaan lippua!


Seuraavana paivana meininki jatkui samanlaisena aamusta asti aina myohaan yohon, jolloin jatin hyvastit muille ja aloin valua kohti etelaa aamuyobussilla. Pohjoisen paakaupunki Saltasta lahdin jo samana paivana kohti Rosariota (olisi enaa 4h Buenosista, edistysta), jossa ajattelin loikoilla rannalla paivan ennen kun pitaisi jo rientaa kohti kotia edes pari paivaa ennen koulua. No, bussi hajosi KOLME KERTAA ja vietin rantapaivani eri pikkukylien huoltoasemilla yhta tuohtuneiden kanssamatkustajien kanssa. Hommasta ei tullut yhtaan mitaan joten ajattelin jatkaa suoraan Buenos Airesiin, jonne bussi olisi lopulta matkalla. 20 tunnin bussikeikka venahti 32 TUNTISEKSI ja paasin perille keskiyolla vasyneena, nalkaisena, suihkua kaipaavana ja vihaisena. Myos rinkkani oli kauttaaltaan marka koska jostain oli vuotanut jotain koko ruumaan. WAAAAAAA!!!!!!!!!

Kaukana kotoa.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Vajaa viikko on vierahtanyt Hullu-Hostelissa, joka on ehka kivoin koko matkalla, hauskaa jengia, hyvalla paikalla ja viela halpakin (5 euroa yo, sis. aamupalan). Meilla on aika suurperhemeininki - 12 tyyppia nukkuu samassa sekahuoneessa, lisaksi meilla on ruokahuone, tv-huone ja olohuone-baari-respa-yhdistelma. Suurin osa on reissannut jotain 2-6kk ja monelle Buenos Aires on hengahdyspaikka tai viimeinen paikka rankan reissaamisen paalle Boliviassa, Brasiliassa tai Patagoniassa. Aamuisin jengi hengailee ympariinsa pyjamat paalla tv-huoneessa syomassa muroja ja katsomassa Simpsoneita kaapelilta tai sit pelataan korttia kattoterassilla. Jengi luuhailee ympari kaupunkia paivan ja sit illalla roikutaan olohuone-baari-respassa ja siemaillaan bissea pelaten lisaa korttia. Sit ehka paivaunet ja illalla ulos syomaan. Illalla tarkoittaen lahemmas puoltayota.

Uusioperhe.
Torstaina kaytiin pihviravintolassa ja sinne lappas lapsiperheita syomaan klo 23.30, arki-iltana. Josses. Ja ruoka on halpaa, jos saaneen mainita. Pihviateria salaateilla, perunoilla, vedella ja neljalla viinipullolla maksoi yhteensa 200 pesoa eli joku 55 euroa - yhdeksalta ihmiselta yhteensa! Ja meidan alakerran bulimiabuffetti maksaa kolme euroa - sushia, salaattia, kevatkaaryleita, pastaa, pihvia, jalkkareita niin paljon kun kehtaa syoda. Ei nyt mikaan gourmet-elamys mutta varsin maittava brunssi ahkeran klubbailun jalkeen. Ai niin, klubbailu. Torstaina pihvien jalkeen lahettiin tarkastamaan kaupungin yoelama. Mentiin Niceto-klubille (a.k.a. Club 69) ja meno oli sangen hullua. Ovella oli avaruusasuisia tyttoja ja "tyttoja", jotka ampuivat porukkaa leikkipyssyilla ja kavelivat robottikavelya. Trans-droideja! Lavalla oli iso hopeinen raketti, josta kiipesi ulos samaa jengia tanssimaan hurraavalle yleisolle. Taustalla pyori hieno videoinstallaatio ja elektro pauhasi kuin viimeista paivaa. Hiphop-huone oli kiinni, mutta ehka sinne ehtii. Suomalaiset toimittajat olivat taas liikkeella ja samettikoysi ylakerran vippiparvekkeelle aukesi aivan liian helposti, hehe. Piti lahtea aikaisin, koska kello soisi kahdeksalta koulua varten. Lahdin sitten puoli viiden maissa - ja jengia oli vasta tulossa sisaan! Aikakasitys on yleisesti aika outo taalla. Toissailtana tulin hostelille puoli kuuden maissa yolla ja alakerran tangobaari oli taynna vanhuksia. Joku nainen lauloi viela bandin kanssa ja kaikki mammat ja papat lipitti kahvia tai viinia ja jammaili musiikin tahdissa ja turisi keskenaan. Loistavaa!

Hostelin edustalta.

Kattoterassilta, taustalla maamerkki Obelisco.

Iltapaiva puistossa.

Evitan haudalta.
Kaupunkina taa paikka on tunnelmaltaan cooli sekoitus Pariisia, Barcelonaa ja New Yorkia ja koko ajan tapahtuu jotain - konsertteja, taidenayttelyita, klubeja, festivaaleja, messuja.
Mut no niin. Perjantaina oli siis orientaatiopaiva koululla ja valitsimme kurssit, jossa paanvaivana ei ollut varsinainen kurssien valinta vaan passelit luentoajat. Myos itse olin sangen ovela - sain kaikki nelja kurssiani mahdutettua keskiviikkoon ja torstaihin. Vaihtareita on kai nelisenkymmenta - osa ei ollut viela tullut perjantaina. Saksalaiset ovat enemmisto, lisaksi porukkaa on Hollannista, Meksikosta (Kata - sun koulun fresa-tyttoja), Italiasta, Ranskasta jne. Vaikuttaa hyvalta porukalta ja mika parasta - melkein kaikki puhuu espanjaa keskenaan koska etela-eurooppalaiset ja myos saksalaiset osaavat sita paremmin kuin englantia. Lauantaina oli bileet. Muutama paikallinen jatka meidan koulusta jarkkailee tassa alussa jotain tapahtumia ja kokoonnuuttiin siis yhdessa baarissa. Jatkoimme pienelle klubille, jossa oli kaikkien nimet listassa. Tosi jees ilta kaikin puolin, tutustui porukkaan (seka kaupunkin yohon).
Paatettiin etsia kamppaa kahden saksalaiskundin ja yhden chilelaismimmin kanssa. Tanaan pari nayttoa, saa nahda. Chile saattaa feidata koska silla oli myos joku muu viritelma, mika tarkoittaa sita etta asun. Kahden. Saksalaisen. Kanssa. Ne on samasta koulusta, mut oon tavannut vasta Philippin, koska Kai on vasta tuloillaan.
No niin, siirryn tasta lounaalle ja sitten lahden kaymaan bussiterminaalissa vaatimassa rahoja takaisin viimeviikkoisesta fiaskosta. Kavin jo kerran mutta kaskivat soittamaan johonin numeroon. Soitin. Antoivat toisen numeron. Soitin. Kaskivat menna terminaaliin uudestaan... Buenos Aires kuittaa.

Bonukset:

Valiaikainen kotikatu 9 de julio on maailman levein - 16 kaistaa.

Kirkko Saltassa.

Pahaa-aavistamaton karnevaalikyla jolloin mellakointi ei ollut viela ehtinyt sivukaduille.

Lihaostoksilla Saltassa.

Kaikki klovnit eivat jaksaneet aamuun asti.