Joo, tiedetaan...

"Tastedes paivitysrytmia voisi kylla vahan tiivistaa - kuukauden tapahtumia on vaikea summata muutamaan kappaleeseen", paattyi viimeisin merkintani. Eli sama virhe ties kuinka monetta kertaa. Tehdaan niin, etta nyt taas listaan asioita, joita on tapahtunut ja sitten ensi kerrasta eteenpain alan kirjoittaa vahintaan kerran viikossa, jotta teille valittyisi myos jonkinlaista arkista kuvaa - sita kun se nyt lahinna on kuitenkin.
Tosiaan, paasiaisena kaantyi kelkka ja nyt lahenee jo uhkaavasti 2/3-pykala. Kotiutuminen kaupunkiin tarkoittaa ennen kaikkea sita, etta arkipaivat kuluvat vaeltaessa ihmismassassa tuttuja katuja pitkin, heittaessa aamulapat alakerran kaupan tadille, jutelessa koulun vahtimestarin kanssa, kaydessa luennolla (okei, kaksi paivaa viikossa), tavatessa kavereita valituntikahvilla ja kotiin tullessa silmaillessa dubattua Futuramaa kaapelilta ja syoden tomaattipastaa. Kylla, arki on tullut vastaan. (Tama ei tarkoita sita, etteiko ulkona kaytaisi edelleenkin kolme kertaa viikossa, mutta haluan sanoa, etta kaikki ei ole loputtomiin uutta, yllattavaa ja viidakkoapinoita.) Ja parempi nain: kaupunkiin tullessa kaipasi jonkinlaista pysyvyytta - edes hetkeksi - paattoman reppuelaman vastapainoksi. On erittain nautinnollista valilla valttaa kiusaus lahtea riehumaan puolivakisin kapakkaan tai edes teatteriin, nayttelyyn tai muuten vain kaupungille ja jaada kotiin hengailemaan kamppisten kanssa. (Aina sita suurempi syy lahtea ulos seuraavana iltana.)

Argentiina alkaa hahmottua kulttuurina ja jatkuvasti ymmartaa yha enemman, mista jokin johtuu ja miksi asiat tapahtuvat niin kuin tapahtuvat. Kaikkia asioita en tosin aio alkaakaan ymmartaa.
1. Nain ostan shampoota kemikaliosta: menen sisaan, pyydan saada nahda tiskin takaa muutamaa eri shampoopulloa rouvalta nro 1. Valitsen mieleiseni Palmolive Aromatherapy vihrea tee -aiheisen pullon, joka nayttaa passelilta ja rva nro 1 nyokkaa hyvaksyvasti, arvostaen kuluttajan paatosta. Rva nro 1 antaa lapun, josta kay ilmi tuote ja sen hinta. Vien lapun kassalle rva nro 2:lle, joka napyttaa lapun tiedot vuoden 1985 tietokoneeseensa ja pyytaa minulta 5 pesoa. Sitten han merkitsee ylos antamani 10 pesoa, antaa vaihtorahat ja ojentaa A4-kokoisen leimatun kuitin tapahtumasta. Menen rouva nro 1:n luo A4-kokoisen leimatun kuitin kanssa, joka jo odotteleekin minua tiskilla. Han ei suinkaan pakkaa sita, vaan taman tekee nuori tytto, joka on vasta vihkiytymassa kemikalion saloihin ja hanelle ei voida viela antaa muita tehtavia kuin shampoopullon (kahteen) muovipussiin asentaminen.
2. Hei olen argentiinalainen kalliin yksityiskoulun kavija ja nain teen ryhmatyota: "tadaa, enpas teekaan mitaan."
3. Kyltti kuntosalin suihkuhuoneen seinassa: "Ethan tupakoi taalla".
4. Olen Boca Juniorsin markkinointi-ihminen ja keksin tuoda markkinoille Boca-ruumisarkun.
5. Maahanmuuttovirasto pyysi minulta 300 euroa, jotta saisin valiaikaisen asumisluvan maahan, jossa kukaan ei ole viela kysynyt sita. Loydettyani kampan menin vuokratodistuksen kanssa poliisiasemalle, maksoin 10 pesoa lisaa ja anoin asumistodistusta. Muutaman paivan paasta poliisit tulivat koputtamaan ja kysymaan asunko oikeasti osoitteessa ja sitten luovuttivat asumistodistuksen minulle. Menin maahanmuuttovirastoon vahaleimalla suljetun kirjekuoreni (sis. sormenjaljet), passini ja asumistodistukseni kanssa, jossa minulle tunnin jonotuksen jalkeen annettiin lapulle merkattu paivamaara 1,5 kk paahan. Kun paiva koittaa, ilmoitetaan rentouttavan jonotuksen ja parin lapun ja valokuvauksen jalkeen, etta ID-kortin noutoajankohtaa ja -paikkaa voi tiedustella 120 paivan (!) paasta numerosta xxxx xxxx.
Argentiina on itsepainen ja epajohdonmukainen riiviolapsi, jota pitaa valilla hyssytella ja yrittaa jaksaa ymmartaa (tai royhtayttaa), vaikka tekisi mieli lapsaista naamalle harva se paiva. Mutta kaikki lapset ovat paapiirteittain hauskaa katseltavaa ja niiden seurasta nauttii (okei, nyt valehtelen pahasti, mutta taman maan suhteen siis kuitenkin pitaa paikkansa). Mutta en haluaisi olla missaan muualla talla hetkella.

Paasiainen vietettiin Chilen rajamaastossa Andien kupeessa, Mendozan kaupungissa ja ymparistossa. Bussimatka on periaatteessa 12 tuntia, mutta koska koko Buenos Aires lahti samana iltana pois kaupungista, paabussiasemalla odotettiin kolme ja puoli tuntia lahtoa. Ei jaksa enaa hermostua.
Ohjelmassa oli vaellusta vuorilla, laskeutumista koyden varassa sielta, lumisotaa t-paidassa, koskenlaskua, grillibileet karaokella, taydenkuun nuotiobileet vuorilla toisena iltana ja viinitiloihin tutustumista 2,5 h younien jalkeen. Matkaseurana suomalainen Matias (toissa taalla), suomalainen Anni (eri koulussa kun ma taalla) ja ecuadorilainen Fausto (toissa taalla) seka lisaksi taas uudet tuttavuudet hostelista. Olikin ihan siistia taas paasta hostelihengailemaan muuten. Loman tarve oli suurempi loman jalkeen.

Halleluja!

"Ja tanne rakennan uuden fermentointilaitteistoni."

Pulloa riitti.

Ja viinia.


Mutanttiheinaa.

Ma ja Matias varmiina jokea varten.

Loytyi vahingossa.

Ma ja Anni.

Sitten takaisin Buenos Airesiin. Oon muuten kaynyt aika huonosti klubeilla taalla, ollaan lahes joka viikonloppu jonkun kotibileissa ja jengi harvemmin jatkaa mihinkaan. Ainakin yleensa aina huomaa, etta kello on aamuseitseman ja siihen aikaan ei valttamatta kannata enaa menna kuuntelemaan illan vikoja hitaita.

Maria (FIN), joku apukoululainen, Ramiro (ARG).

Ivan (ARG), joku, Theresa (GER), Fausto (ECU), Nico (FRA), joku, Maru (ARG)

Mina ja Matias meksikolaistytoilla myohaisillan tacoilla.

Agustina, Nico, Maru.

Maria-Matiaksen-siskon synttareilla Empire Thai -raflassa.

La Boca.

La Boca yha.

Meidan koulun sisapiha.

Maanantai-illan Sushi+Jazz-ilta Mondo Bizarro-baarissa (jazz ei kuulu).

Meidan viereinen aukio - Plaza San Martín - aamukasilta.

Kesan lampoa muistellen. Tasta ei ole kuin kuukausi ja nyt jo jengilla on takit paalla.

Puerto Maderosta eli BA:n satamasta:

Kaapiolaakarit ovat tutustumassa satama-alueeseen. (Oikeasti siis koulupuku.)

Cow Parade -nayttely saapui kaupunkiin.

Museofregatti.

Pari sekalaista:

Vamo-vamo-vaaaamoooos Riiiiver Peeeeeee! Eli River Platen pelissa viime viikolla brasseja vastaan Copa de Libertadoresissa. Hullu meininki, aivan loistavaa. Parasta on kun yleisoa kiinnostaa jopa enemman vastapelurin epaonni kuin oman tiimin onnistuminen ja pienten lasten isa innostuu nayttamaan sinne toiseen katsomoon keskisormea/persetta/rivoja eleita hyvaksikayttaen kasia ja suuta ja kiroilemaan siihen malliin, etta pitaisi kayda useammin etta oppisi parhaiten kaikki havyttomat vivahteet.


VAPPUUUU. Jarkattiin just Matiaksen ja Annin kanssa suomalaiset vappubileet - Nicon ja Fauston luona tietenkin - ja ne osoittautuivat melkoiseksi sukseeksi. Suomalaisvahvuus oli n. 6/30 mutta onnistuttiin vaihtamaan aina Neon 2 jonkun mikalie cumbian tilalle, hah.


Noni, hei-hei.